Ensimmäinen viikko

Heippa teille kaikille jotka olette päätyneet tänne blogiani lukemaan! Nimeni on Roosa ja olen 20-vuotias nuori Hyvinkäältä joka uskomatonta kyllä istuu tällä hetkellä sohvalla mikä sijaitsee Pohjois-Irlannissa, Derryssä. Että mitäkö minä siellä teen? Vuonna 2014 aloitin syksyllä audiovisuaalisen viestinnän opiskelut Hyriassa, jolloin myös tuli ilmi mahdollisuudesta päästä ulkomaille vaihtoon. Noin vuosi sitten aloin tosissani miettimään että mitäs jos saisin mahdollisuuden lähteä. Lähtisinkö? Vastaus näyttää olevan kyllä. Viime syksynä sain sitten tietää pääseväni suorittamaan kolmannen vuoden työssäoppimiseni Pohjois-Irlantiin; erittäin hurmaavaan kaupunkiin nimeltä Derry. Jännityksellä odotan mitä kaikkea yhdeksään viikkoon tulee mahtumaan.

Maanantai 20.3.2017

Valmistauduin matkaa varten yötä pitkin. Aloitin pakkaamisen matkaa varten suhteellisen myöhään illalla enkä valmiiksi tultuani nähnyt nukkumaan menemistä kovinkaan järkevänä vaan päätin mennä suoraan suihkuun. Tässä vaiheessa oli jo yö. Virkistäydyttyäni söin aamupalaa ja viiden aikaan aamulla lähdin istuinkin jo autossa matkalla Helsingin lentokentälle. Tässä vaiheessa täytynee mainita että en ole koskaan ennen lentänyt. Matkustamiseni on rajoittunut Suomen sisäpuolelle sekä Ruotsin että Viron risteilyihin. En siis ole kokenut matkustelija joten lentäminen hieman jännitti. Lento Helsingistä lähti aamulla 7:40 kohti Lontoon Heathrown lentokenttää. Täytyy kyllä myöntää että lentoonnousu oli aika mahtavaa. Se näky pienestä ikkunasta kun lentokone nousi sumun ja pilvien läpi kirkkaaseen taivaaseen oli aika upea. Noin kaksi tuntia ja neljäkymmentä minuuttia kestänyt lento sujui melko mukavasti vaikka paikat välillä puutuivatkin. Kirkkaasti silmään paistavasta auringostakaan on turha valittaa. Lontooseen saavuttua seurasin ohjeita ja löysin tieni oikeaan terminaaliin jatkolentoani varten. Turvatarkastuksen jälkeen odottelin parisen tuntia kello 12:55 lähtevää jatkolentoani Belfastiin, joka sekin puolitoistatuntinen sujui oikein hyvin. Täytyy myöntää, että en odottanut ensimmäisen lentokokemukseni sujuvan näin hyvin, varsinkin matkustaessani yksin. Alhaalla on muutama kuva Lontoon lentokentältä (Heathrow).

Saavuin Belfastiin 14:20 ja 15:15 lähdin bussilla kohti Derryä. Myös ruumassa kulkenut matkalaukkuni löysi tiensä Helsingistä Belfastiin. Vihdoinkin Pohjois-Irlannissa! Maisemat näytti aivan uskomattomilta. Olin kovasti odottanut että pääsen reilu kahden tunnin bussimatkan aikana näkemään hieman maisemia, mutta vaikka en aiemmin matkan aikana tuntenut kovinkaan paljon väsymystä niin kyllä se väsymys jossain vaiheessa tulee vastaan. Minulle se tuli bussissa. Noh, kyllä niitä maisemia vähän tuli nähtyä unen ja valvetilan välillä vaihdellessani. Perillä tapasin ensimmäistä kertaa toisen osapuolen host-perheestäni, Christopherin. Ajoimme heidän kotiinsa, jossa tapasin hänen tulevan vaimonsa Yasminin, joka oli valmistamasssa illallista. Tapasin myös toisen henkilön, jota he majoittavat, Lukaksen. Jo alusta asti pystyin näkemään että minulla tulee olla mukavaa heidän huomassaan sillä he ovat erittäin mukavia. Myös Lukas on mukava ja totta puhuen hänen seuransa on tervetullutta. Ensimmäinen ilta sujui mukavasti rennossa ilmapiirissä ja tunsin oloni oikein tervetulleeksi. Hyvä tästä tulee.

Tiistai 21.3.2017

Yö sujui hyvin ja päivä lähti käyntiin aamusuihkulla. Aamupalan nautittuani kahvin kera Chris käveli kanssani Foylen kouluun ja yritin parhaani painaa reitin mieleeni samalla kun ihastelin kauniita maisemia. Kyllä se vaan on hieman erilaista täällä kuin Suomessa. Niin paljon kauniita rakennuksia ja oikein mukavia ylä- ja alamäkiä sinne sun tänne. Koululla sain pienen perehdytyksen, jonka jälkeen lähdin "aarrejahtiin" minkä tarkoituksena oli tutustuttaa minut kaupunkiin. Enpä ainakaan eksynyt ja palkinnoksi sain paketin suklaata. Itse sää oli paikallisille hieman odottamatonta sillä täällä satoi lunta. Paikallisten ihmetellessä säätä ja lunta, minäpä tunsin oloni erittäin kotoisaksi. Hassua. Loppupäivän vietin "kotona", jossa seuraa minulle piti Lukas. Netflixiä, teetä, kahvia ja mukavaa seuraa. Näiden neljän kombinaatio tekee olon ihmeellisen kotoisaksi. Illalla söimme illallista ja rento tunnelma jatkui jälleen kahvin, teen, netflixin ja jutustelun myötä. Nukkumaan oli hyvä mennä positiivisin mielin.

Keskiviikko 22.3.2017

Kolmantena päivänäni Derryssä tapasin työnantajani Joannen ensimmäistä kertaa Foylen koululla, jonne Chris minut vielä viimeisen kerran opasti. Matkalla koululle näin ensimmäisen kerran koiran vapaana. Tämä ei tosin ollut viimeinen kerta kun näin kyseisen pienen ruskean koiran juoksentelemassa vapaana. Kulkukoira? Ensitapaaminen Joannen kanssa antoi hänestä erittäin positiivisen vaikutelman. Hän hymyili ja puhui paljon sekä antoi minulle tervetuliaislahjaksi yhden yhtiönsä monista tuotteista. Piece Makers on paikallinen yhtiö, joka tekee pieniä puisia Derryä/Derryn keskeisiä paikkoja kuvastavia matkamuistoja/lahjoja käyttäen laserleikkausta. Myös tilaustyöt ovat oikeen tervetulleita. Joanne on yhtiönsä ainut työntekijä, joka tosin saa apua mieheltään. Tiesin etukäteen oman osani painottuvan graafiseen tuotantoon ja valokuvaukseen mikä sopi minulle oikein hyvin. Tehdessämme tuttavuutta ovestä sisään tepsuttaa matkalla näkemäni koira häntäänsä heiluttaen. Tämä hännänheiluttaja teki nopean kierroksen sisällä ja tepsutteli sitten takaisin ulos. Vapaana juokseva koira ei näytä täällä olevan mitenkään kovin epätavallinen näky, mutta suomalaisena koirarakkaana ihmisenä minun teki melkeinpä mieli lähteä perään ja ottaa kotia mukaan. Lähdimme kuitenkin Joannen kanssa ajamaan tulevalle työpaikalleni eli asuinalueella sijaitsevaan taloon, jossa tapasin muita mukavia ihmisiä kuten hänen miehensä ja heidän tyttärensä sekä hänen miehensä äidin ja erittäin mukavan kotiavustajan. Ajomatkalla hän kertoi paljon itsestään ja taustastaan sekä yrityksensä perustamisesta. Kun oli minun vuoro kertoa hieman itsestäni niin vähän joutui hetken miettimään että mitähän minä nyt itsestäni kertoisin. Perille päästyä minulle tarjottiin kahvia ja aamupalaa. Aamupalan tarjoaminen oli minulle uutta. Puhuimme paljon siitä mitä voisin työssäoppimisjaksoni aikana tehdä ja hän kertoi omista suunnitelmistaan. Muutamia asioita on vielä työn suhteen auki, mutta keskustelun jälkeen asiat vaikuttaa aika hyvältä. Joanna näytti minulle miten hän suunnittelee tuotteensa ja miten laserleikkuu tapahtuu. Tämän jälkeen menimme hänen tarjoamalleen lounaalle paikalliseen kahvilaan, jossa puhuimme lisää hänen suunnitelmistaan. Lounaan jälkeen veimme kahvilan yläpuolella sijaitsevaan pieneen puotiin hänen tuotteitaan myyntiin, jonka jälkeen ensimmäinen päiväni hänen kanssaan oli ohi. Loppupäivän vietin netflixiä katsellen ja kahvia siemaillen hyvässä seurassa.

Torstai 23.3.2017

Neljäntenä päivänä oli tarkoitus olla ensimmäinen työpäiväni, mutta eipä ollutkaan. Tämä johtui siitä että Joannen tytär oli tarpeeksi kipeä, jotta hänet oli vietävä sairaalaan. Olin jo ehtinyt kävellä bussiasemalle asti keskustaan kun minulle soitettiin Foylesta. Tämä tarkoitti vapaapäivää minulle. Monille paikalliselle tämä oli iso päivä ja historiallinen päivä. Derryssä pidettiin kolmet hautajaiset; kaksi haudattavaa henkilöä oli paikallisia legendoja. Toinen heistä oli rauhan ja sovun puolestapuhuja poliitikko Martin McGuinness ja toinen oli jalkapalloilija Ryan McBride. Monet saapuivat paikalle seuraamaan heidän hautajaisiaan ja osoittamaan osanottonsa. Tämä aiheutti kaupungissa ruuhkaa mutta itse en huomannut mitään kierrellessäni hieman ympäriinsä. Piipahdin myös bussiaseman vieressä sijaitsevassa levykaupassa, josta mukaan lähti vinyyli. Juttelin myyjän kanssa hieman ja hän mainitsi muutamia pubeja, joissa soitetaan livemusiikkia. Yhdeksän viikon aikana kyseinen levykauppa tulee varmasti tutuksi. Ennen kotiin menemistä kävin syömässä hieman aamupalaa/lounasta paikallisessa kahvilassa. Kello ei aivan vielä ollut puoltapäivää, joten valitsin aamiaislistalta puuroa tuoreiden marjojen sekä hunajan ja granolan kera. Oli kyllä todella maittavaa ja täydellä mahalla oli hyvä jatkaa päivää eteenpäin.

Warehouse No1 Bistro and Cafe

Perjantai 24.3.2017

Viikon viimeisenä arkipäivänä istuin bussissa matkalla töihin kun sain jälleen soiton Foylelta. Joannen tytär on edelleen sairaalassa, mikä tarkoittaa jälleen kerran vapaapäivää minulle. Toivottavasti tytär voi pian hyvin. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten lähdin jälleen kävelemään ympäriinsä. Napsasin muutaman kuvan ja kotia päästyäni rentouduin. Illallisen jälkeen päätimme porukalla lähteä pienelle roadtripille sillä olihan nyt viikonloppu. Ei haitannut vaikka oli pimeää sillä kovin kylmäkään ei ollut. Ajoimme Irlannin puolelle ja pakkohan sitä oli käydä maistamassa paljon kehuttua pehmistä. Taisi olla vanilja-mansikkapehmistä lorauksella mansikkakastiketta. Nam! Kävimme vielä kylässä juomassa kupposet lämmintä, jonka jälkeen ajettiin takaisin Derryyn. Ajoimme hieman ylemmäs katsomaan että miltä Derry näyttää iltaisin ja nätiltähän se näytti. Nappasin muutaman kuvan kännykällä kahdesta eri kohtaa, joten vaikka laadussa ei ole kehumista niin toivottavasti niissä jotenkin näkyy että miltä ne valot Derryn yöelämässä näyttää.

Lauantai 25.3.2017

Lauantai oli oikein rento päivä. Koko päivä meni rentoutuessa netflixiä katsoen ja kahvia juoden. No siinäpä se. Ei sitä joka päivä tarvitse olla uusia maisemia tutkailemassa. Onhan tässä vielä kahdeksan viikkoa aikaa. "Just one more episode. Just one more", sanoi Lucas. Aina se vaan jotenkin kummasti toistui. No mutta mihinkäs tässä kiire olisi. Onhan nyt sentään viikonloppu. Näin ajatellen mieli ja keho rentona nukkumaan ja kohti uutta päivää.

Sunnuntai 26.3.2015

Aamu sujui mukavasti peiton alla lämpimässä maaten, sillä sain itseni hereille vasta iltapäivällä. Kunnon yöunet olivat kuitenkin tervetulleet ja suihkussa virkistäytymisen jälkeinen päivällinen käynnisti päivän hyvin. Kaunis päivä se olikin pienoiselle roadtripille ja onhan ne maisemat aivan huikeat edelleen. Varsinkin maaseudulla, mutta katsoitpa minne tahansa niin näkymä on kaunis. En varmaan koskaan lopeta näiden vuorien ihastelua. Yksi tosi upea asia täällä on lampaat. Kyllä vain, lampaat. Se mitä Suomessa näkee lehmiä niin täällä näkee lampaita. On ne kyllä aivan älyttömän söpöjä. Kulkevatkin aina siellä sun täällä. Joka tapauksessa käytiin katselemassa vähän maisemia. Käytiin mm. Gap of Mamoressa ja Donegalissa katsomassa vesiputousta. Pimeän tullessa käytiin ostamassa vähän syötäävä ja tehtiin vielä yksi pysähdys. Kyllä se uni taas ihan hyvin maittoi ja ensimmäinen viikko oli ohi. Tähän mennessä on ollut tosi mukavaa ja rentoa eikä ole tarvinnut stressata turhista. Innolla seuraavaan viikkoon.